ALUEELLISET EROT LONKKAMURTUMIEN ILMAANTUVUUDESSA JA KUOLLEISUUDESSA HUS-ALUEELLA
Aalto UL1, Anttonen K1, Öhman H1, Jämsen E1
1 Geriatrian linja, Helsingin yliopistollinen keskussairaala ja Helsingin yliopisto, Helsinki
Etelä-Suomessa lonkkamurtumien kirurginen ja perioperatiivinen hoito on keskitetty Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan (HUS). Sen sijaan murtumapotilaiden jatkokuntoutus kuuluu Helsingin kaupungin ja neljän sitä ympäröivän hyvinvointialueen vastuulle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alueellisia eroja lonkkamurtumien ilmaantuvuudessa ja kuolleisuudessa.
Tutkimus pohjautuu HUSissa vuosina 2021-2023 leikatuista lonkkamurtumapotilaista (N = 4456, ikä ≥65 vuotta) koostuvaan rekisteriaineistoon. Lonkkamurtuman ilmaantuvuuden ohella vertailtiin alueittain potilasaineiston eroja (mm. ikä, sukupuoli, painoindeksi (BMI)) sekä hoitoprosessiin liittyviä muuttujia (mm. leikkausviive ja hoitoaika leikkaavassa sairaalassa). Lisäksi tarkasteltiin 30 vuorokauden ja yhden vuoden kuolleisuutta.
Lonkkamurtumien ilmaantuvuus vaihteli alueittain (440,1-531,5/100 000 ≥65vuotiasta asukasta kohden); korkein ilmaantuvuus todettiin Helsingissä. Myös naisten osuus (71 %) ja keski-ikä (82,6 vuotta) olivat korkeimmat Helsingissä, kun taas neljällä hyvinvointialueella naisten osuus vaihteli 65,9–68,9 %:n (p = 0,032) ja ikä 81,4–82,1 vuoden (p = 0,009) välillä. Myös alipaino (BMI < 18,5) oli yleisintä helsinkiläisillä (10,3 % vs. 6,6-9.8 %, p = 0,018). 24 tunnin sisällä leikattujen potilaiden osuus vaihteli alueittain 40,3–51 %:n välillä (p < 0,001), ja keskimääräinen hoitoaika leikkaavassa sairaalassa 5,1-8,8 vuorokauden välillä (p < 0,001). Alueiden välillä ei havaittu merkitseviä eroja 30 vrk (7,2-9,3 %, p=0,718) tai vuoden (22,4-26,5, p=0,619) kuolleisuudessa.
Sekä lonkkamurtumien ilmaantuvuudessa että potilaslähtöisissä ja hoitoprosessiin liittyvissä tekijöissä esiintyy merkittäviä alueellisia eroja – näin siitä huolimatta, että leikkaustoiminta on keskitetty samaan organisaatioon. Alueelliset erityispiirteet tulisi huomioida, kun lonkkamurtumien hoitotuloksia verrataan eri alueiden välillä.