HAIMAN MUSINÖÖTTINEN KYSTINEN NEOPLASIA (MCN) RASKAUDEN AIKANA: NOPEA KASVU JA PAHANLAATUISUUDEN RISKI 69 LEIKATUN POTILAAN SARJASSA 

Olga V Korhonen1*, Cristina Verdejo Gil2*, Judith Millastre Bocos3, Margaret G Keane4, Anne Antila1,5, Linda N Nilsson6, Awad Shamali7, Monica Marijnissen-van Zanten8, Marco Del Chiaro9, Johanna Laukkarinen1,5 

* jaettu ensimmäinen kirjoittaja 

1Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto 2Costa del Sol University Hospital, Marbella, Málaga, Spain 3University Hospital Lozano Blesa, Zaragoza, Spain 4Johns Hopkins Hospital, Baltimore, MD, USA, 5Gastroenterologian vastuualue, Tampereen yliopistollinen sairaala, 6Karolinska University Hospital, Stockholm, Sweden 7Southampton University Hospital, UK  8Jeroen Bosch Hospital, ‘s-Hertogenbosch, The Netherlands 9Division of Surgical Oncology, University of Colorado School of Medicine, Denver, CO, USA 

Tutkimuksen tarkoitus. Musinööttisen kystisen neoplasian (MCN) diagnoosi raskauden aikana on harvinainen ja hoito haasteellista. Joissain tapauksissa leikkaus raskausaikana voi olla perusteltua kasvaimen nopean kasvun, oireiden tai pahanlaatuisuuden kehittymisen ehkäisemiseksi. Tutkimuksessa analysoitiin kaikki kirjallisuudessa raportoidut raskauteen liittyvät MCN-tapaukset pahanlaatuisuusriskin arvioimiseksi ja ennustetekijöiden tunnistamiseksi. 

Aineisto ja menetelmät. Tutkimus käsitti yhteensä 69 MCN-potilasta: 65 tapausta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta ja 4 potilasta tutkimukseen osallistuneiden sairaaloiden tietokannoista. Keräsimme tiedot potilaiden taustasta, oireista, diagnostiikasta, leikkaushoidosta, kasvaimen histopatologiasta, hoidon onnistumisesta ja raskauden etenemisestä. 

Tulokset. Potilaiden mediaani-ikä oli 33 vuotta (vaihteluväli 20–47 vuotta). Kasvaimen mediaaniläpimitta diagnoosihetkellä oli 12,0 cm (1,5–30 cm). Mediaanikasvu diagnoosista leikkaukseen oli 2,5 cm (0,5–20 cm) 2,75 kuukauden aikana (1–78 kk). 74 % (49/66) oli oireisia diagnoosihetkellä. Kasvaimeen liittyviä komplikaatioita esiintyi 27 %:lla (16/60), mukaan lukien akuutti pankreatiitti kahdeksalla ja kystan puhkeaminen neljällä potilaalla. Kaikki kasvaimet hoidettiin leikkaamalla: 29 % (20/69) toisella raskauskolmanneksella ja 59 % (41/69) synnytyksen jälkeen. Leikkauksenjälkeisiä komplikaatioita ilmeni neljällä potilaalla, joilla kaikilla todettiin haimafisteli tai nestekollektioita. Sikiökomplikaatioita todettiin kahdeksassa tapauksessa, mutta kasvaimeen liittyvää sikiökuolleisuutta ei ilmennyt. Histologisesti 20 %:lla (13/66) todettiin invasiivinen adenokarsinooma (IC) ja 14 %:lla (9/66) high-grade dysplasia (HGD). Pahanlaatuisuus ei ollut yleisempää raskauden jälkeen leikatuilla. Sen sijaan oireisuus diagnoosihetkellä ja huolestuttavat piirteet kuvantamisessa olivat yhteydessä pahanlaatuiseen kasvaimeen. 24 kuukauden (2–154 kk) mediaaniseuranta-aikana kolmella potilaalla todettiin syövän paikallinen uusiutuma, ja yksi kuoli invasiiviseen haiman adenokarsinoomaan. 

Johtopäätökset. Raskausaikaiset MCN-kasvaimet olivat suuria, nopeakasvuisia ja aiheuttivat usein oireita ja komplikaatioita. Kolmasosassa kasvaimista todettiin IC tai HGD. Varhainen kirurginen hoito toisella raskauskolmanneksella vaikutti turvalliselta sekä äidille että sikiölle.