KELIAKIAN VÄESTÖSEULONTA SUOMESSA – DIAGNOOSIHETKEN LÖYDÖKSET JA HOIDON PITKÄAIKAISVAIKUTUKSET

Iida Ahonen1, Kalle Kurppa1,2,3, Heini Huhtala4, Katri Kaukinen1,5, Laura Kivelä1,6, Juha Taavela1,7 

1Keliakiatutkimuskeskus, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto; 2Tampereen lasten, nuorten ja äitien terveyden tutkimuskeskus, Tampereen Yliopisto, TAYS, Pirkanmaan hyvinvointialue; 3Seinäjoen korkeakoulukeskus; 4Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto; 5Sisätautien vastuualue, TAYS, Pirkanmaan hyvinvointialue; 6Uusi Lasten sairaala, HUS, Uusimaan hyvinvointialue; 7Gastroenterologia, TAYS, Pirkanmaan hyvinvointialue. 

Keliakia on alidiagnosoitu ja ilmiasultaan monimuotoinen sairaus, joka voi hoitamattomana johtaa vakaviinkin komplikaatioihin. Diagnostiikkaa voisi tehostaa järjestelmällisemmän keliakiaseulonnan avulla, mutta tämän strategian kokonaishyödyt ja -haitat ovat toistaiseksi epäselviä. Tavoitteenamme oli selvittää väestöseulonnan avulla löydettyjen keliakiapotilaiden yleistä terveydentilaa diagnoosihetkellä sekä gluteenittomalla ruokavaliohoidolla 11 vuoden seurannan jälkeen. 

Tutkimuksessa hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosina 2000 ja 2011 keräämiä Suomen väestöä edustavia aineistoja, joiden ensisijainen tavoite oli selvittää suomalaisten yleistä terveydentilaa. Keliakiaseulonta tehtiin vuonna 2000 vasta-ainemäärityksillä ja osallistujat, joilla oli positiiviset transglutaminaasi- ja endomysium-vasta-ainetasot määriteltiin keliakiaa sairastaviksi. Molempina ajanhetkinä tutkimuksiin osallistuneet koostivat seurantakohortin. Kuolleisuus vuosien 2000 ja 2017 välillä selvitettiin tilastokeskuksesta.  

Vuonna 2000 keliakiaseulonnan avulla löydettiin uusia keliakiapotilaita 92 (1,5 %). Potilaiden joukossa oli vähemmän tupakoitsijoita (11% vs. 22%, p=0,014), mutta useammin anemiaa (14% vs. 6%, p=0,012) ja raskaudenaikaista pre-eklampsiaa (13% vs. 5%, p=0,037) kuin keliakiaa sairastamattomassa väestössä (n=6216). Lisäksi keliakiaryhmässä oli matalammat seerumin ferritiini- (mediaani 29 vs. 68 ng/mL, p<0,001) ja lipiditasot. Ryhmät olivat verrannollisia iän (48 vs. 51 vuotta, p=0,159), painoindeksin (26 vs. 26 kg/m2, p=0,567), ja sukupuolen (naisia 62% vs. 56%, p=0,205) suhteen. Gluteenittoman ruokavaliohoidon aikana ei havaittu eroa mielenterveydessä, elämänlaadussa, terveydenhuollon palveluiden käytössä tai sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöissä tutkimusryhmien välillä. Iällä ja sukupuolella adjustoidussa kuolleisuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä (HR 0,77, 95% CI 0,45–1,33). 

Väestöseulonnalla löydettiin merkittävä määrä keliakiapotilaita, joilla oli aktiiviseen sairauteen liittyviä löydöksiä, vaikkakin verrattain lieviä. Pitkäkestoisen gluteenittoman ruokavaliohoidon ei havaittu vaikuttavan negatiivisesti potilaiden yleiseen terveydentilaan ja sen avulla voidaan todennäköisesti vähentää sairauteen liittyvien komplikaatioiden riskiä.