LAPSUUDEN SYDÄN- JA VERISUONISAIRAUKSIEN RISKITEKIJÖIDEN YHTEYS SYDÄMEN VASEMMAN ETEISEN KOKOON JA EKG:N P-AALLON PITUUTEEN AIKUISUUDESSA

Tiia Istolahti1,2, Leo-Pekka Lyytikäinen1,2,3, Heini Huhtala1, Terho Lehtimäki1,3, Mika Kähönen1,4, Olli Raitakari5,6, Markus Juonala5,7, Jarkko Heiskanen5,8, Saku Ruohonen5, Kjell Nikus1,2, Jussi Hernesniemi1,2, 1Tampereen yliopisto, Tampere, 2Sydänsairaala, Tampere, 3Fimlab-laboratoriot, Tampere, 4Kliinisen fysiologian yksikkö, Tampereen yliopistollinen keskussairaala, Tampere, 5Turun yliopisto, Turku, 6Väestötutkimuskeskus, Turku ja Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikkö, Turun yliopistollinen keskussairaala, Turku, 7Sisätautiyksikkö, Turun yliopistollinen keskussairaala, Turku, 8Paavo Nurmi -keskus, Turku.

Vasemman eteisen (LA) laajeneminen sekä sydänfilmin (EKG) P-aallon piteneminen lisäävät eteisvärinän, aivoinfarktin ja kuolleisuuden riskiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lapsuuden ja nuoruuden kardiovaskulaaristen riskitekijöiden kumulatiivinen kuormitus on yhteydessä vasemman eteisen rakenteellisiin muutoksiin ja P‑aallon kestoon keski‑iässä.

Aineistona käytettiin Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät ‑tutkimusta (LASERI), joka käynnistyi vuonna 1980. Tutkimuksessa seurattiin 6–24 ‑vuotiaiden lasten ja nuorten kardiovaskulaarista terveyttä. Perinteiset riskitekijät mitattiin toistuvasti vuosina 1980–2001, ja sydämen kaikukuvaus tehtiin ja EKG otettiin vuonna 2011. Lapsuuden ja nuoruuden, sekä keski‑iän riskitekijöiden yhteyttä P‑aallon kestoon, LA:n halkaisijaan ja tilavuuteen arvioitiin lineaarisella regressioanalyysillä.

Painoindeksi oli merkittävin muokattavissa oleva riskitekijä. Yhden keskihajonnan (SD) suurempi lapsuuden ja nuoruuden BMI liittyi 0,120 SD pidempään P‑aallon kestoon (1,85 ms), 0,264 SD suurempaan LA-halkaisijaan (0,11 cm) ja 0,235 SD suurempaan LA‑tilavuuteen (3,31 ml) keski-iässä. Miessukupuoli oli yhteydessä kaikkiin tutkittuihin P‑aalto- ja LA-parametreihin, ja korkeampi ikä suurempaan LA‑läpimittaan. Lisäksi yhden SD:n suurempi keski‑iän fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä 0,116 SD suurempaan LA‑tilavuuteen (1,64 ml). Osallistujilla, joilla BMI oli keski-iässä korkea verrattuna niihin, joilla BMI pysyi pysyvästi matalana–keskitasoisena, oli todennäköisemmin suurempi LA-halkaisija ja suurempi LA-tilavuus keski-iässä. BMI-luokan lasku pienensi keski-iän eteismuutosten riskiä.

Havaintojemme perusteella korkea BMI on tärkein muokattavissa oleva kardiovaskulaarinen riskitekijä keski-iän eteisten muovaantumiselle. Toimet ylipainon ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi lapsuudesta lähtien voivat tarjota tehokkaan keinon eteisvärinän ja aivoinfarktin ehkäisemiseksi.