OLISIKO AIKA UUDELLEENARVIOIDA NIVELSTATUKSEN TEKEMISTÄ?

Jäppinen K1, Muilu P2, Vähäsalo P3,4,5, Kärki J6, Isomäki P1,2, Kuusalo L7,8, Palomäki A7,8, Sokka-Isler T9,10, Rantalaiho V1,2,6,

1Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampere, 2Tampereen yliopistollinen sairaala, Reumasairauksien keskus, Tampere, 3Oulun yliopisto, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö Oulu, 4Oulun yliopistollinen sairaala, Lasten ja nuorten osasto, Oulu, 5Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tutkimuskeskus, Oulu, 6Kanta-Hämeen keskussairaala, Hämeenlinna, 7Turun yliopistollinen sairaala, Turku, 8Turun yliopisto, Sisätautien osasto Turku, 9Jyväskylän keskussairaala, Jyväskylä, 10Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Kuopio 

Nivelten arviointi on olennainen osa reumataudin aktiivisuuden arvioimista. Perinteinen tapa on arvioida turvonneiden ja aristavien nivelten lukumäärät (28, 44/46, tai 66/68 niveltä) etiologiasta riippumatta. Kuitenkin kliinisessä työssä reumatologit usein erottelevat tulehdukselliset ja ei-tulehdukselliset aiheuttajat ultraäänen avulla, sillä näiden hoitomuodot eroavat. Tämä voi johtaa epäjohdonmukaisuuteen nivelten arviointitapojen välillä ja heikentää rekisteridatan luotettavuutta, jos reumatologit merkitsevät nivelet turvonneiksi ja aroiksi etiologiasta riippumatta monitorointiohjelmaan, mutta tekevät hoitopäätöksensä ultraäänellä varmistetun taudinaktiivisuuden mukaan. Tästä syystä halusimme selvittää suomalaisten reumatologien nivelstatus- ja monitorointikäytäntöjä sekä ultraäänen käyttöä. 

Suomen Reumatologisen yhdistyksen jäsenet vastasivat 26 kohdan kyselytutkimukseen, jossa selvitettiin reumatologien nivelstatuskäytäntöjä, monitorointitapoja, nivelturvotuksen etiologian määrittämistä, kliinisen päätöksenteon taustoja sekä ultraäänen käyttöä. Lisäksi vastaajat arvioivat lastenreumatologien käyttämän aktiivisten nivelten mallin käytettävyyttä aikuisreumatologiassa.  

Kyselyyn vastanneista 79 reumatologista 60,8 % merkitsee nivelet turvonneiksi monitorointiohjelmaan ainoastaan, jos turvotuksen aiheuttaja on tulehduksellinen; 24,1 % merkitsee turvotuksen aiheuttajasta riippumatta. Ultraääni on 97,5 %:lla käytössä jokaisella reumavastaanotolla ja 93,7 % perustaa hoitopäätöksensä kliinisten löydösten ja ultraäänilöydösten yhdistelmään. Vain 5,1 % perustaa hoitopäätöksensä pelkästään kansainvälisesti standardoituihin taudinaktiivisuusparametreihin. Ultraäänen tärkeimpinä funktioina pidettiin kliinisesti haastavien nivelten arviointia, turvotusten etiologioiden erottelua sekä tulehduksellisen etiologian poissulkemista aroissa, ei-turvonneissa, nivelissä. Suurin osa (84,8 %) piti aktiivisten nivelten mallia käyttökelpoisena myös aikuispotilaille. 

Suomalaiset reumatologit käyttävät rutiininomaisesti ultraääntä tarkentaakseen nivelstatustaan ja se ohjaa heidän hoitopäätöksiään. Suurin osa reumatologeista luokittelee nivelet turvonneiksi vain silloin, kun turvotus on etiologialtaan tulehduksellinen. Täten päivitetyt ohjeistukset nivelten arviointiin ja monitorointiin olisivat tarpeen, jotta varmistetaan yhteneväisyys potilaiden hoidon ja rekisteridatan välillä. Lisäksi pilottitutkimus, jossa monitorointiohjelmaan merkittäisiin sekä aktiiviset, että turvonneet ja arat nivelet, olisi informatiivinen ja mahdollistaisi nivelstatuksen tekemisen validoimisen.