ONKO KOLONOSKOPIASEURANTA PERUSTELTUA PAKSU- JA PERÄSUOLISYÖVÄN JÄLKEEN? SYSTEMAATTINEN KATSAUS JA META-ANALYYSI
Panula J1,2, Hokkanen KE1, Seppälä TT1,2,3, 1Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto, 2Gastroenterologinen kirurgia ja Tays Syöpäkeskus, Tampereen yliopistollinen sairaala, 3Applied Tumor Genomics -tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto ja HUS Vatsakeskus
Yhteyshenkilö:
Joni Panula
Aaltosenkatu 47–49 C46, 33500, TAMPERE
0402201652
Kolonoskopian on perinteisesti katsottu olevan paksu- ja peräsuolisyövän seurannan kulmakivi, mutta sen hyötyjä ei ole arvioitu kattavasti satunnaistettujen tutkimusten pohjalta. Tämän systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin tarkoituksena oli arvioida, tukeeko nykyinen näyttö rutiininomaista kolonoskopiaseurantaa paksu- ja peräsuolisyövän leikkaushoidon jälkeen.
Kirjallisuushaku tehtiin PubMed, Scopus, Web of Science ja CENTRAL-tietokannoista 3.8.2025 asti. Meta-analyysiin sisällytettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa verrattiin kolonoskopiaseurantaa seurantaan ilman kolonoskopioita viiden vuoden ajan paksu- ja peräsuolisyövän leikkauksen jälkeen. Harhan riski arvioitiin Cochrane RoB 2 -työkalua käyttäen. Seurannan yhteyttä vastemuuttujiin arvoitiin satunnaisvaikutteisten meta-analyysien avulla. Lisäksi arvioitiin yhden uusiutuman toteamiseksi tarvittava tähystysten määrä (Number needed to scope, NNS) sekä terveystaloudellisia näkökohtia. Tutkimussuunnitelma rekisteröitiin prospektiivisesti PROSPERO-tietokantaan (CRD420251118699).
Kirjallisuushaun 4070 viitteestä viisi tutkimusta täyttivät sisäänottokriteerit ja sisälsivät yhteensä 2337 potilasta. Neljä tutkimusta oli toteutettu 1980–1990-luvuilla, minkä jälkeen paksu- ja peräsuolisyövän hoito on kehittynyt merkittävästi. Kaikissa tutkimuksissa kolonoskopiaseurannan rinnalla tutkittiin myös muita seurantamenetelmiä johtaen korkeaan harhan riskiin. Kolonoskopian sisältävät seurantaprotokollat eivät vaikuttaneet uusiutumien profiiliin (intraluminaaliset RR 0,78 [95% CI 0,38–1,59]; paikalliset RR 1,23 [0,93–1,63]; kaukoetäpesäkkeiset RR 0,93 [0,76–1,14]), mutta uusiutumat todettiin useammin oireettomina (RR 2,38 [1,53–3,69]). Uusintatoimenpiteitä tehtiin enemmän interventioryhmässä (RR 1,66 [1,16–2,37]), mikä ei kuitenkaan heijastunut kuolleisuuteen (HR 0,92 [0,77–1,11]). NNS oli 159 (100,6–267,4), mikä johtaa arviolta 64000€ kustannukseen yhtä uusiutuman diagnoosia kohti.
Kolonoskopiaseuranta ei parantanut uusiutumien toteamista tai ennustetta, eikä sen rutiinikäyttö ole kustannustehokasta. Muiden seurantamenetelmien samanaikainen käyttö vaikeutti kolonoskopiaseurannan roolin eristämistä ja nykyisin saatavilla oleva näyttö perustuu pääosin vanhoihin tutkimuksiin, minkä vuoksi ajantasainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus on tarpeen kolonoskopiaseurannan roolin määrittämiseksi tämän päivän hoitokäytännöissä.