SAIRAALAHOIDON AIKAISEN HYPERGLYKEMIAN VAIKUTUS SAIRAALAHOIDON KESTOON, READMISSIOIHIN JA KUOLLEISUUTEEN EI-KRIITTISESTI SAIRAILLA  

Lehtinen Sampo1,2, Hämäläinen Päivi1,2, Luukkaala Tiina3,4, Metso Saara1,2, 1Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveystieteiden tiedekunta, Tampere, 2Tampereen yliopistollinen sairaala, Sisätaudit ja endokrinologia, Tampere, 3Tampereen yliopisto, Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta, Tampere, 4Tampereen yliopisto, terveystieteet, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampere  

Sairaalahoidon aikainen hyperglykemia heikentää merkittävästi potilaiden ennustetta, lisää komplikaatioriskiä ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Nykyiset hoitosuositukset glukoositavoitteista sairaalahoidon aikana perustuvat pääosin tehohoitopotilailla tai muilla rajatuilla potilasryhmillä tehtyihin tutkimuksiin.  

Tässä retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa arvioitiin sairaalahoidon aikaisten keskimääräisten glukoositasojen sekä ensimmäisen mitatun verenglukoosipitoisuuden vaikutusta sairaalahoidon kestoon, riskiin joutua sairaalahoitoon uudelleen 90 vrk kuluessa ja 90-vrk kuolleisuuteen yli 16-vuotiailla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidetuilla ei-kriittisesti sairailla potilailla.   

Sairaalan tietokannasta haettiin kaikki yli 16-vuotiaat potilaat, joilla oli vähintään yksi sairaalajakso 1.1.2019-31.12.2020. Tutkimuksesta poissuljettiin ne potilaat, joilta ei mitattu veren glukoosipitoisuutta jakson aikana ja ne, joiden sairaalahoidon kesto oli yli 30vrk. Sairaalaan joutumisen syytä ei rajattu. Ensimmäinen sairaalajakso oli indeksijakso, joka aloitti 90 vrk mittaisen seurantajakson.   

Tutkimuskriteerit täytti 26380 potilasta, ja heistä 28 % (n= 7423) joutui uudelleen sairaalaan ja 6.8 % (n= 1786) kuoli seurantajakson aikana. Kunkin päivän verensokeriarvojen mediaanin perusteella pystyttiin erottamaan neljä erillistä glukoositrajektoriryhmää. Sairaalahoidon aikainen hyperglykemia lisäsi merkitsevästi kuolleisuutta: korkeimmalla trajektorilla 90 vrk aikainen kuoleman riski oli 2.3 kertainen (95% CI 1.90-2.75) matalimpaan trajektoriin verrattuna, mutta sillä ei ollut tilastollisesti merkittävää korrelaatiota sairaalahoidon kestoon tai readmissioon. Sairaalaan tullessa mitatun verenglukoosin perusteella lievä (HR 1.20, 95% CI 1.07-1.35) ja merkittävä hyperglykemia (HR 1.41, 95% CI 1.21-1.64) sekä erityisesti hypoglykemia (HR 2.01, 95% CI 1.39-3.00) lisäsivät kuolleisuutta normoglykemiaan verrattuna.  

Tutkimuksemme osoittaa, että myös ei-kriittisesti sairailla potilailla sairaalahoidon aikainen hyperglykemia sekä tulovaiheen hypoglykemia liittyvät selvästi huonompaan ennusteeseen diagnoosista riippumatta.