VASTA-AINETUOTANTO INVASIIVISESSA A-STREPTOKOKKITAUDISSA

 Ville Kailankangas1,2, , Kirsi Gröndahl-Yli-Hannuksela3 , Johanna Vilhonen4,  Kaisu Rantakokko-Jalava3,5 ,  Tapio Seiskari7 ,  Emilia Lönnqvist3,  Jarmo Oksi4,8,  Jaana Syrjänen1,2,  Jaana Vuopio3,9    

1 Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto, Tampere   

2 Sisätautien vastuualue, Tampereen yliopistollinen sairaala, Tampere   

3 Biolääketieteen laitos, Turun yliopisto, Turku 

4 Infektiotaudit, Turun yliopistollinen sairaala, Turku 

5 Kliininen mikrobiologia, Turun yliopistollinen sairaala, Turku 

7 Kliininen mikrobiologia, Fimlab laboratoriot, Tampere 

8 Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku 

9 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 

Tutkimuksen tavoite 

Halusimme selvittää vasta-aineiden kinetiikkaa invasiivisen A-streptokokin aiheuttaman (iGAS) taudin akuutissa sekä toipilasvaiheessa. Halusimme erityisesti tutkia yleisessä kliinisessä käytössä olevia streptolysiini O:n (AST), sekä DNAasi B:n (StrDNAb) vasta-aineiden määrityksiä, sekä yleisesti IgG:n ja IgA:n pitoisuuksia entsyymi-immuunimäärityksellä (EIA).  

Materiaalit ja metodit 

Tutkimukseen rekrytoitiin Tampereen ja Turun yliopistollisissa keskussairaaloissa hoidettuja iGAS-potilaita vuosina 2018-2020. Aikapisteessä A, keskimäärin kaksi päivää sairaalaan tulosta, otettiin ensimmäiset seeruminäytteet. Seurantanäytteet otettiin keskimäärin seitsemän päivää myöhemmin (aikapisteessä B) ja kolme kuukautta myöhemmin (aikapisteessä C) . Seerumista tutkittiin AST sekä StrDNAb-tiitterit, ja EIA-menetelmällä IgG- ja IgA-vasta-aineet potilaan A-streptokokkitaudin aiheuttajakantaa, sekä Suomen kolmen yleisimmän emm-kantatyypin (emm1, emm28, emm89) yhdistelmää vastaan. 

Tulokset   

Rekrytoimme yhteensä 45 potilasta. Seeruminäytteet saatiin 42:lta potilaalta aikapisteessä A, 35:ltä aikapisteessä B, ja 26:lta aikapisteessä C. Aikapisteessä A 33%:lla potilaista AST tiitteri oli yli viitearvon, 40%:lla StrDNAb oli yli viitearvon, ja 52%:lla jompi kumpi oli yli jommankumman viitearvon. Sen sijaan aikapisteessä B 74%:lla AST oli yli viitearvon, 79%:lla StrDNAb oli yli viitearvon, ja 91%:lla jompi kumpi oli yli viitearvon. EIA-tulokset korreloivat AST- ja StrDNAb-tulosten kanssa, ja viittasivat myös selvään ristireagointiin emm-tyyppien kesken.  

Päätelmät   

AST ja StrDNAb -tiitterit nousevat iGAS-taudeissa jo melko varhaisessa vaiheessa, ja etenkin rinnakkain tutkittuna näiden vasta-ainetutkimusten kliininen hyödyllisyys on edelleen hyvä tilanteissa, joissa viljelyvastauksia ei ole käytettävissä. EIA-tulosten viite ristireagoinnista eri emm-tyyppien välillä viittaa serologisen vasteen kohdentumiseen yleisiin antigeeneihin ja voi olla toiveikas signaali rokotekehityksen kannalta.