EKG-RISKIPISTEET SYDÄNPERÄISTEN ÄKKIKUOLEMIEN ENNUSTAMISESSA: ULKOINEN VALIDAATIO JA KLIININEN HYÖDYNNETTÄVYYS

Ali A1 , Pukkila T1 , Nikus K1,2, Pohjantähti H2 , Räsänen E1 , Tynkkynen J3 , Rankinen J1,2, Hernesniemi J1,2, 1 Tampereen yliopisto, Tampere, 2 TAYS Sydänsairaala, Tampere, 3 Tampereen yliopistollinen sairaala, Tampere.

Sydänperäinen äkkikuolema (SCD) on merkittävä kliininen haaste, aiheuttaen arviolta 20–50% kaikista kardiovaskulaarisista kuolemista. Tästä huolimatta riskiryhmään kuuluvien henkilöiden tehokas tunnistaminen on edelleen rajallista. Useita sydänsähkökäyrään (EKG) perustuvia riskipisteitä (ERS) on kehitetty ja ehdotettu kliinisesti sovellettaviksi SCD:n ennustamiseen, mutta niiltä puuttuu todellinen ulkoinen validointi.

Tässä retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa selvitettiin EKG-riskipisteiden (Mini-Finland Health Survey, Oregon SUDS ja PRE-DETERMINE -tutkimusten riskipisteytyskriteerit) ennustearvoa 21,283 potilaalle, joilla epäiltiin tai todettiin krooninen tai akuutti sepelvaltimotauti, ja joille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus TAYS Sydänsairaalassa vuosina 2007–2018. ERS:t määritettiin digitaalisesti tallennetuista EKG:istä käyttäen GE Healthcaren Marquette 12SL -algoritmia. Niiden ennustearvoa arvioitiin lähtötilanteesta useilla eri aikaväleillä. Lisäksi niiden soveltuvuutta todellisten SCD-tapausten havaitsemisessa arvioitiin käyttämällä lähtötilanteen riskitekijöitä tasapainottavaa tapaus-verrokkiasetelmaa (100 tapausta ja verrokkia).

Tutkimuspopulaation keski-ikä lähtötilanteessa oli 67,4±11,3 vuotta (63,5% miehiä). 8,2 vuoden (IQR 5,2–11,7) mediaaniseuranta-aikana kokonaiskuolleisuus oli 35,7% (n=7,588), ja SCD-tapauksia oli 4,6% (n=980). Kaikki ERS:t olivat merkitsevästi yhteydessä SCD-riskiin subdistribuutioriskimalleissa (p<0,001), mutta niiden ennustearvo oli erittäin heikko kaikilla aikaväleillä (AUC:n vaihteluväli lähtötilanteesta yhden vuoden aikavälillä 0,71–0,66 ja neljän vuoden aikavälillä 0,67–0,64). Riskitekijöiden osalta tasapainotetussa tapaus-verrokkiasetelmassa lähtötilanteen ERS:t eivät olleet hyödyllisiä erottelemaan SCD:hen tai muihin kuolinsyihin menehtyneitä tai elossa olevia potilaita seurannan aikana (AUC 0,55–0,49), eikä niiden ennustearvo parantunut edes käytettäessä viimeisimpiä seurantajaksosta saatavilla olevia EKG:itä (AUC 0,58–0,47).

Nykyiset SCD:n ennustamisessa käytettävät ERS:t osoittavat erittäin heikkoa ennustearvoa reaalimaailmassa potilailla, joilla on suuri SCD-riski ja korkea kuolleisuus muista syistä.